1. Mä oon turtana, pitää surra kun on surtavaa Ja puun takaa tulee aina lisää purtavaa Täs maailmas kaikki on niin suurta vaan Pienistä asioist on murheidenkin tultava Ei mee hyvin sullakaan, ku pitää aina suutahtaa Kiukku on kuluttavaa, sä siihen vielä kuukahdat Mitään sä et sulata, ja sit sä alat huutamaan Ja näitä kertoja on enemmän ku muutama Näkisitki asiat muiden näkökulmast Mut et sä opi mitään, jos et ikinä tuu vastaan Mä en sano mitään, mä en puhu enkä pukahda Vaan sä pystyt ite omaa käytöstäsi muuttamaan 2. Sä elät kuplassa, kuvittelet et oot turvassa Aamuruuhkassa näet ku joku surman saa “Tais karma purasta”, murahdat, katot sun lasta Ymmärrys huutaa, mut oot ehtiny jo kulman taa Aikuisten puuhamaas suunnan tuppaa hukkaamaan Valheelliseen minäkuvaan moni hurahtaa Ei ajatustakaan, näkemykset muualt saa Elämät uurnassa elävältä tuhkataan Kuolema kumartaa, piru pummaa tupakkaa Alla multakasan ei oo tietty tultakaan Ei huoli ruokaa, ei rahaa, ei kultaa vaan Haluu raahata sut alas mukanaan

1. Nisti pisti hihaan, listi muijafrendin pihaan Riitti lihat vuodeks, niist on jäljel puolet Naapurissa elää vanha mummo eläkkeellä Ei tuu poika enää käymään, tytön lapsii ei oo nähnykään Ihminen on toiselle susi, joku nussii käsilaukun viimeisillään olevalt mutsilt Ei baksii taksiin, ei voi soittaa ambulanssii, menee julkisil - ja lapsivedet tulee bussiin Pysäkillä jää pois vanha mummo, ja ku ovet suljetaan alkaa huuto: Pari kertoo penkiltä sellasta huhua, et mummo pitäis tyttöä kellariin lukittuna Pariskunta ollu yhes monta vuotta, ja vieläkin mies omaan vaimoonsa luottaa Mut joku päivä lievän pettymyksen vielä tuottaa: Se panee mitä vaan, jos sen känniin eka juottaa Onks Jumalaa ku pikkuveli katoaa? Onks Jumalaa ku kytät takavarikoi mun satoa? En tiedä miks muija jätti ja kävi niin, mut yhen kysymyksen herätti Et Onks Jumalaa ku lapsiin joku kajoaa? Onks Jumalaa ku vika kotimatkabisse hajoaa? Puhutte uskonsodista mut todisteita ette haluu ottaa vastaan - ne on teitä vastaan 2. Mies elämäänsä läpi käy päässään, on päättäny päättää sen ja parvekkeelt hypätä Koittaa viel soittaa ex-vaimolleen, josko sais siltä vielä uuden tilaisuuden, mut Muistaa ex-muijansa saavan pian muksun "Sekasin se sussu, tää maailmahan on hullu" Mies miettii ja mutsilleen wraittaa pahoitteluu ku ei ollut sille aikaa Käsilaukku puistossa värisee, ruohonjuuritasol koko maailma järisee Sireenien alle soittoääni hukkuu, habituaatiossa koko kaupunki nukkuu Ase laukee, joku huutaa kujalla - pimeys saa ihmisen kävelee kumaras Rikollinen syntyy epätoivosta, synnyttäen lisää epätoivoa - isänmaantoivoja 3. Kun postilaatikkoon kirje kolahtaa, kellarin ikkunassa pienet silmät vilahtaa Ei kukaan tuu löytämään syytöntä tyttöä: vankina kyyhöttää mummon tykönä Naapurin päivä alkaa nätisti, mut aineen vaikutus hävii helvetin äkisti Verta luovuttaa punaseen ristiin, niin siistii olla kamois ettei haluu viiltää wristii Tuli päivä jolloin velkojat sen listi, muttei kukaan välitä tai sure onnetonta nistii Joka synty kuolemaan, yllättävän kauan kesti - lepää rauhas, nyt saat olla pilves ikuisesti Vitun jeesusteluu, kukaan oikeesti ei haluu päästää irti siitä mitä on elämässä saanu Ja siihen juuri suuri kulttuurimme kaatuu… Jumalaa tuskin on olemassa Jumalaa tuskin on enää Onks Jumalaa ku pikkuveli katoaa? Onks Jumalaa ku kytät takavarikoi mun satoa? En tiedä miks muija jätti ja kävi niin, mut yhen kysymyksen herätti Et Onks Jumalaa ku lapsiin joku kajoaa? Onks Jumalaa ku vika kotimatkabisse hajoaa? Puhutte uskonsodista mut todisteita ette haluu ottaa vastaan - ne on teitä vastaan Ne on teitä vastaan Se oli pienessä pojassa.. "Ei!" .. jonka yli nisti ajo iltalenkil "Ei oo Jumalaa!" Se oli sievässä tytössä.. "Ei!" .. joka mummon kellaris ei jääny henkiin "Ei oo Jumalaa!" Se oli nuoressa miehessä.. "Ei!" .. jonka avunhuudot kuultiin liian myöhään "Ei oo Jumalaa!" Se oli tuoreessa äidissä.. "Ei!" .. joka kuoli synnytykseen sinä yönä "Ei oo Jumalaa!"

1. Lassi elää kulissii, himas näkee unii siit et pääsis kerran uutisiin Kaikki ottais kuvii niist, ne kulkis yhes julkisil Pulla ois jo uunis niil Sit ne istuis kuistil venaten Lassin kotiutumisii Todellisuus on toinen, ku sä isket tähden Ei voi puhuu susta ääneen, ettet pääse pätee Kattoo ovelta ku vedät käteen - ei oo seksiin edes aikaa Pitäs lähtee kävelee, mut mitä sä teet: Koitat vielki tukee sitä sen uralla, vaikka saat lukee siitä vatsa kuralla Se julkisuuden valokeilas nuorii miehii halailee Ja jotenkin sen exät aina kuvioihin palailee Mut vaikka sä oot mustis, sä päätät koittaa kumminkin Jos se vielä tulis ja ottais sulta suihin Vaan Doris onkin menny, eikä enää palaa takas Ja sä tajuut viimein sen ny - olit pelkkä salarakas 2. “Ehkä tää on unta vaan, oon ehtiny kai nukahtaa Joskus huono humala tuottaa oudon kuvasarjan Onko jossain Jumala, ku tuntuu et oon hukassa? Vai kelpaa sille kuka vaan!? Mut enhän mä oo murhaaja…” Lassi maalaa pienen mielensä pimeyden maisemiin Se oli pannu ihan kaiken siihen naiseen kii Suurta vihaa vastaan aikansa se taisteli Kunnes törmäs siel poikaan pelonsekaiseen, siis Sä tiedät mitä sun on tehtävä: annat takas sen mitä joutunu oot kestämään Vielä kerran yöllä sä lähet sitä herättään, revit ylös sängystä ja raahaat hiuksist perässä Ensimmäistä kertaa sä haluut sitä satuttaa Huomaat veren valuvan ja tivaat “Joko kaduttaa!?” Mut enää se ei rimpuile, tai edes huuda apua Sen viimeiset sanat on, et vielki rakastaa sua Tää loppu lapsuuden Istun punaisen mökin kuistilla katsoen Kuinka sukumme vanhemmat maatamme jakavat Eikä lapsilta kysytä mitään Ei mitään ei mitään Käsi joka keinuttaa kehtoa läpi koko elämäsi Näivettää muistot ja pelot saa syövyttää sun sisimpäsi koko vitun elämäsi ajan Olet hauras ja viottunut, ajettu alas vaan Palaa varoen toivo rikotun vallankahvasta Saat antaa samal mital takas Ootko tosissas? Edes syöpäpotilaan Hälyttimen kohinaa kukaan ei kuule Mut sä luulet julkisuuden sementoivan Nyt sun tylyn puheen Tää loppu lapsuuden Istun punaisen mökin kuistilla katsoen Kuinka sukumme vanhemmat maatamme jakavat Eikä lapsilta kysytä mitään Ei mitään ei mitään Välillä sä muistat kuinka joskus olit sekasin Nostit toisen jalustalle, katoit vaan ja venasit Kelasit et riittää kun sä rakastat, ei sen tarvii vastata, et sä edes tahdo mitään takas Mut ei se ollu tarpeeks, se johti katkeruuteen Vaihdoit masentuneisuuden pikkuhiljaa masennukseen Lähit kulkee pitkin sitä polkuu yhä alemmas Ja tästä eteenpäin onkin sameeta Mut enää ei lapseta Ei Enää ei lapseta Ei

1. Uhkasimulaatio - alun perin valmisteli meitä ahdinkoon Nyt ne käyttää sitä väärin muka vahingos, ja pelotteilla saa sut kiinni tähän valtioon Materialismi on verrattavis aivovaurioon, jengi yhtä kujalla ku Pekkarisen Mauri on Ei tyhjyys täyty vaikka kuinka saisit nautintoo pakko omistaa mut onneks kaupat aina auki on Ollaan ehdollistuneita pienryhmä-yksiköitä, epäonnistuneet on vaan poikkeavii yksilöitä Uraputkessaki pelkkii liukuhihnatöitä, et voi edes levätä, ku tänne ei saa pysäköidä Pitkän matkan juoksus kiintopiste ylhäällä, oravanpyörän vauhdista et uskalla pois hypätä Lopetatko huipul? No mä en tunne yhtäkään; poltat ittes loppuun ja sitten vasta ymmärrät Uhkasimulaatio, meijät on valittu tähän / istutettu sunki päähän Ne ei tyydy enää vähään, ja koko ajan pahempii tuloksii me nähään 2. Sä luulet vaikuttavas liittymällä Facebook-ryhmään Ei se oo valveutunutta, vaan ihan vitun tyhmää Ethän säkään jauha näitä itestäänselvyyksiä Joten miks sit jossain pitäis lukee mistä sä et pidä Kaiken tarkotus on omii ajatuksii herättää Kuulostaako vaikeelta? Koita pysyy perässä Vastoinkäymisistä ollaan herne heti nenässä Jos vitutus on vakio, ni jotain on kyl tehtävä Ongelmat ku kasautuu, ne pitää päästä nollaa Voi herranjestas kuinka perussuomalaisii ollaan Ei saada purettuu vaik oltais kuinka hajalla “Ei duuniasioist, vittu, puhuta vapaa-ajalla!” Yhä useempia huolet pitää valveilla, ei nukuta kunnolla edes talvella Energiajuoma kädes joka lapsella, ja välillisii vaikutuksii yhes katsellaan 3. Negatiivisuus, se perustuu pelkoihin, toinen juoksuhiekassa hukkumassa velkoihin Tulevaisuus ammottaa, kammottavaa katsoa, täytyy takaovi koko ajan pitää raollaan Eskapismin perusteet opitaan jo muksuna: teeveen satumaailmas vaan pintapuoli luksusta Kiitti kutsusta, mut mä kyl tykkään olla olemas Maailma on tasan sellanen, miten me se koetaan Uutisissa sanotaan, et ympäristö uhkaa Tulivuoret puhaltaa taivaaseemme tuhkaa Samaan aikaan tonneittain jäteautot kuskaa Sun omatunto hiljenee, ku pistät pään puskaan Ihmisel on taipumus kieltää mitä on edessä Ja omii pikkuasioita paisutella mielessään “Kohta kaikki on taas kuitenkin pielessä” Miettii jokainen tätä paskaa niellessään Me synnytään siihen Et kaikki menee pieleen Istutettu sunkin mieleen Et kaikki menee vituillee

1. Kuviteltu murha, yks per päivä pitää elämäsi vailla huolen häivää Mut ku todellisuudentaju häviää, ni paljo lämmittää Jos mieles muistomerkille sä saat pari kävijää Ne puhuu eri äänillä läpi pääs Ne saa sut näkee ittes läskinä, viiltämään käsiäs Sun tekee mieli itkee, kun kukaan ei välitä Näin ne ajatuksiasi lisää vääristää Mut koita käsittää, et kaikil' tulee päivä Ku tuntee tulevansa hulluks lähes väistämättä Maailma on kauniimpi paikka ku on päissään Ei tarvii jännittää, vaik’ lähtee jonon hänniltä Mut ennenku sä tajuut olevas koko ajan kännissä Sun pitää oppii kärsimään, ja hyvien hetkien välissä Kulkemaan takaspäin omii jalanjälkiäs Vaan sillä on väliä Sun pitää huutaa kovempaa Kato peiliin ennenku osoitat mua sormella Kaikilla on joskus vaikeeta, kaikesta voi puhua Sun pitää oppii huutamaan apua Sun pitää huutaa kovempaa Mieti ennenku sä lähet ammuskelemaan Vituttaisko ottaa osumaa vaan sen takii Ettei vauva opi puhumaan? 2. Kukaan ei jaksa päivittäistä kiusaamista Heti aamusta löytää päänsä pisuaarista Mun pää paisuu, sä hakkaat sitä seinään Kun mä puran mun tuskaa, sitä kukaan ei nää Ristiriita erilaisuuden häpeän viitas; eikö kiusaajat tee itestänsä valmiita Saamaan kohtelua, jota ite siellä jakaa? Jos miettii, onko kukaan samanlainen lopultakaan? Haastan jokaisen istuu tähän tuoliin Kiusaaminen jättää jäljet kaikkiin osapuoliin Ääneen puhumalla saa näkökulman huoliin Asioihin puuttumalla voidaan siirtää vuorii Me ollaan kuorii joiden alla joskus kiehuu Mut ennenku sä lähdet kaupungille riehuu Kato peiliin, kohtaa ittes, ala puhuu Huuda laulu, maalaa taulu, joka liittyy suhun Hymyillään päin naamaa ja selän takana juorutaan Kieles' kaks haaraa ja iho täynnä suomuja Pakko saada draamaa ku tuli vähän juotua Koetellaan karmaa ja naamareista luovutaan Tyhjäs' salis' saarnaa, marttyyrin osa tuo tuskaa Sun pitää huutaa kovempaa Kato peiliin ennenku osoitat mua sormella Kaikilla on joskus vaikeeta, kaikesta voi puhua Sun pitää oppii huutamaan apua Sun pitää huutaa kovempaa Mieti ennenku sä lähet ammuskelemaan Vituttaisko ottaa osumaa vaan sen takii Ettei vauva opi puhumaan?

Tapaat naisen, käytte paril, rakastut / Haluisit jo rauhottuu, kantaa vastuut Harvoin sitä tollane kohalle sattuu / Pari vuotta menee ja saatte kirkon varattuu Vaimon kello tikittää, se lapsen haluu / Lähestyy piste jolta ei oo enää paluut Pilkun jälkeen hoiperrellen risteykseen saavut / Vierelläs luurangot, menneisyyden haamut Taakse jää rauhalliset, romanttiset aamut / Astuako rappuun vai lähteäkö karkuun Valitset ny miten vaan, siit tulee toisen lapsuus 1. Tuttu siitti lapsen.. Se on aina halunnu poikaa, ja nyt se saa sen Meinaa opettaa mikä on oikein, mikä väärin Miten ihmisarvo perustuu pelkästään ihonväriin Ja senkin tosiasian et maailma on miesten Ei kasva Jarmo kieroon, kasvaa kavereitaan piesten Ja vielä kolmikymppisenä tunnistaa sen pojan Joka ala-asteel työntää rillipään lähi-ojaan Se välinpitämättömyys ja kykenemättömyys Empaattiseen myötäelämiseen, mikä lienee siihen syy? Onko vikaa päässä, ympäröiväs elämässä, Kuinka paljon kokemukset vaikuttaa tietys iässä? Noh, ajat on kyl kovii, ja faija pelaa WOW:ii, ja Mutsi menkkapäissään paiskoo kaksion ovii Jos lapsi ei saa kotona edes huomioo Ni onko ihme jos sekasin kohta koko vitun Suomi on? Joku kerta jokaselle tulee arki vastaan / Lopulta ei riitä että joku sua rakastaa Lahjottaa parastaan / Sä tajuut mitä sulla on vasta ku joku sen varastaa Joku kerta jokaselle tulee arki vastaan / Siihen asti kaikki se maton alle lakastaan 2. Tuore faija painaa duunii niska limassa Viikonlopun simassa päättää perustaa viel firman Sanoo "Suomes työtä tekemällä et voi olla rikas" Kysyn "mihin tarviit rahaa jos et oo ees koskaan himas?" Mut hanki citymaasturi, se kuluttaa vähemmän Näytä esimerkkii ettei koskaan tarvi kävellä Tota samaa lopun elämääs sä sävellät Ja täytät aukkoo sun sisällä vessas vasemmalla kädellä Ja vaimo puhuu pelkist kaveripariskunnista Joiden seurassa et itteäs edes tunnista Mietit millon lakkas oma sydän lyömästä On kai liian myöhästä lähtee vihkivaloi pyörtämään Siispä aiot lapsen mielen omil peloillasi täyttää Ja kaikki ihmisluonnon pahat puolet sille näyttää Ku oisit voinu kierteen pysäyttää muistamalla Kolme kadonnutta sanaa: päätä saa käyttää

1. Vuoden pimein aika, kadonnu on joulun taika Lokakuusta saakka ostareilla samat laulut raikaa Joo, me hukutaan paskaan, kuunteleeko kukaan taaskaan Jos meet ulos, näet kuinka taivas on jo raskaana Tuntematon Sotilas dokailee Puotilas Suomi Linnanjuhlist loppuvuoden hurmiotilas Ruokitaan taantumaa, leipäjonot kasvaa On valta valuuttaa, ei kukaan sano vastaan Sano vastaan 2. Firman pikkujouluis pomon käsi Irman pikkuhousuis Millon muullon tahansa se syytteeseen kyl joutuis Joo, munatotin voimal sikaniska muuttuu roomeoks Ja vuosikertomukseen pannaan piste siivouskomeros Perheenäiti lasten kanssa jouluu valmistelee Pitkin iltaa punaviinipulloo kallistellen Lasisesta lapsuudest kuka joutuu vastuuseen Mielenköyhä isä rikkoo perheensä, kuinkas muuten Hallitus hampaaton jäytää Suomineidon raatoo Ei köyhyys katoo, vaikket ympärilles kato Valtion rahat on kiinnitetty Mauno Matoon Ei köyhyys katoo, vaikket ympärilles kato Ei köyhyys katoo, vaikket ympärilles katokaan YT-neuvotteluissa on aitoo joulun sanomaa Ei köyhyys katoo, vaikket ympärilles katokaan Suomen ihmemaassa ei rakkaudel oo rajoja

1. Jälkiviisaus ei oo viisautta, voisitko pliis auttaa? Mun pitäis’ sanoo vielä jotain musiikin kautta En tahdo päätyy tekeen sieluttomii ralleja: “Tohon nimi alle”, ja “Leikataas sun palleja” Radioaalloil’ ei kilise kulkuset, korvamadot johtaa väistämättä hulluuteen Miksei hyvät biisit soi ikinä mun kuullen? “Tarjolla tänään Maki Kolehmaisen uutuudet!” Perusartistil’ on lyhyt elinkaari, usein toisen levyn kohdalla jo kutsuu ALE-laari Istuu baarissa ja valittaa, ku joskus oli jotakin; koko Suomen idoli, mut suosio romahti Yhden hitin ihmeest’ ei tehdä juhlapainosta, karaoke-kuulutus sen nimee enää mainostaa Pääsi pois julkisuuden vainosta, mut silti unohdetun ääni täyttyy katkeruudesta ja kaihosta Ei oo välii, mitä sä teet Jos sul’ on palo sisänen Pakko sitä mennä tekee Se on ihan sama mitä sä teet Kunhan ilmaset ittees’ 2. Oon tehny kakskyt vuotta musaa, ja nyt sanon sen suoraan: Teen tätä itelleni, enkä ala huoraamaan Joku sano et mun kyvyt menee hukkaan, pitäis Vantaan kiertueelle kasa räkälöitä buukata Kaikki pystyy huutamaan, soitella suutansa, mut tääl’ voi tehdä muutakin ku ajatella uraansa Myyköön bändit kuraansa laulajan kuvalla, ne juoksee paskalki vaan levy-yhtiön luvalla Ja diilin takii alkaa itestään ne liikaa luulemaan, ku tuhat ihmist’ niistä tulee ehkä kuulemaan Studiopäiväkirjablogis’ elää omaa unelmaa, ei levyt myy enää niinku Anssi Kelan “Nummela” Karri pääsee Suosikkiin testaamaan mikropitsoja, Olavi myy itteensä esiintymällä hirmuliskona Mikäköhän tosta muusikosta tulee isona - pääseekö se Postiin vai vessoja siivoomaan? Oi menestys, mikä menetys... Hei, yo! Missä sä oot hyvä? Pitääks’ sitä vielä erikseen kysyä? Kilpailuun tai arvosteluun ei oo syytä Riiittää se tunne kun sä ilmaset ittees' 3. Sano mitä sanot, mut musiikist’ on kyl kadonnu Se tekemisen palo siin’ vaihees’ ku kaikki sanottu on Jengi laitostuu kai joskus vahingos ku kasvaa painostus - ja siihen tulis’ vai tottuu? Single-listoille keinoja kaihtamatta, sun pitäis uudistuu sointuja vaihtamatta On reikä pohjalki: Teosto vie rojaltit, artisti maksaa, muttei saa rahaa Spotifyst’ Mulle tää on terapiaa, keramiikkapajan tapaan, säveltelen skebal’ himas’ sitoumuksist’ vapaan’ Luovuutensa pystyy tappamaan kahella tavalla; päämäärättömyydellä tai sit pakottamalla, joo Teen tätä etänä, aikatauluu en päätä, tsiigaan mitä syntyy, ja demotan sen keväällä Vain elämää, makaan selällää, ja katon ku mun vieres kehrää onnellinen emäntä Ei oo välii, mitä sä teet Jos sul’ on palo sisänen Pakko sitä mennä tekee Se on ihan sama mitä sä teet Kunhan ilmaset ittees’ Hei, yo! Missä sä oot hyvä? Pitääks’ sitä vielä erikseen kysyä? Kilpailuun tai arvosteluun ei oo syytä Riiittää se tunne ku saat jotain omaa tehtyä Oi menestys, mikä menetys...

"Tavaraluonnossa elän kunhan tuon ostan Tietty luotolla: Kaikki mulle heti nyt" Kuinka paljon paskaa me jätetään jälkeemme sinä päivänä ku lähetään täält menee? 1. Ei hiilijalanjälki, tai nälkiintyneet lapset Afrikassa oo mitään mulle, mä oon pelkkää massaa Kaupassa kulkemassa pikkuhiljaa kohti kassaa Levottomassa laumassa todellisuudelta suojassa Luoja auta mua, mä en osaa huutaa apua, oon vitun sekasin, enkä ees ite sitä tajua Ostan elämänhalua nostamalla elämänlaatua Tää roska jota saavutan ei tuu ees koskaan maatumaan Pitää saada enemmän, heittää vanha menemään Ei ymmärretä, ettei muovipuut kanna hedelmää Vuotavassa veneessä vedellään weeceetä, joka kodin alttarilla palvotaan PC:tä Vieraannutaan luonnosta betoniviidakossa, jossa joka asunnost on oma kohta tilastossa Ja silleen myydään unelmia, kertakäyttökuunnelmia Oopppiumii kansalle, vaan tämän päivän muunnelmina Kuinka paljon paskaa me jätetään jälkeemme sinä päivänä ku lähetään täält menee? Mun varat vähenee, maailmanloppu lähenee, mut ostosparatiisis soi rauhottavat sävelet Kuinka paljon paskaa me jätetään jälkeemme sinä päivänä ku lähetään täält menee? 2. Osamaksuhelvetti, pitää saada kaikki heti: pelit, vehkeet, setit on mut aina uutta etit Ja ku ahneus ja kateus susta tekee selvää, et tuu koskaan löytämään uutta menetelmää Joten shoppaat kunnes droppaat, tuotekuvastot valvottaa Ja ku rahat loppuu voithan aina pikavipin ottaa…”No toi on kyllä totta! Mä oon ansainnu tän kaiken!” -No mitä sitte?, ittes ajattelun sijaan voisit ajatella itte Et jos omaisuus tuo onnee ja sulle rauhan takaa Ni miks sun pitää lähtee etelään ollakses vapaa? Susta jää jälkeen pelkkä rekisterimerkintä Siinä vaiheessa ku kaikki laskut menee perintään Mut siihen asti turha selittää: Pääasia et digiboksi toimii ja nettitikku pelittää 3. Miksei kukaan säästä mistään, kulutus ei oo säästämist Ihmisistä ei oo kyse, kun puhutaan päättäjist Ne tän kaiken sallii, niil on valmiina jo mallit, suomalainen unelma vei presidentiltäki pallit Ku Hjallis Harkimo saa elämäntyöstä palkinnon Mä tajuun et mä oon mun vanhemmilta täysi vahinko Eikä mun pitäis olla täällä, mun teevee ei oo ees päällä Trendibaareista ja juorulehdistä pysyn etäällä Miks vitus mä ees kierrätän? Helpompaa ois vaan niellä tää Terveen järjen kieltävä usko ikuisest elämäst Ei kaiken tarkotust löydy raamatust Susta kaikki kiinni on, mut haaveilet vaan onnellisest lopust Me ei voida jatkaa tällä tapaa, tuijotetaan omaa napaa Lady Gagaa, paskaa, tavaraa taivaalta sataa Tää on joukkoitsemurha, meijät houkuteltiin mukaan Ja ku ihmiskunta hävii, meit ei jää kaipaamaan yhtään vittu kukaan Kiintopiste ylhäällä, oravanpyörän vauhdista et uskalla pois hypätä Lopetatko huipul? No mä en tunne yhtäkään Yhä ylemmäs mä tähtään Ammun itteeni päähän Tapan itteni tänään, tähän Yhä ylemmäs mä tähtään Yhä ylemmäs mä tähtään Ammun itteeni päähän Tapan itteni tänään, tähän Kuinka paljon paskaa me jätetään jälkeemme siinä vaiheessa ku lähetään täält menee? Mun varat vähenee, maailmanloppu lähenee, mut ostosparatiisis soi rauhottavat sävelet Kuinka paljon paskaa me jätetään jälkeemme sinä päivänä ku lähetään täält menee?

1. Päivän paras hetki just ennenku herää Kerää unest kaiken mitä mukaan saa - se toinen elämä Se mustavalkovärein tulostetaan verkkokalvolle Hahmotelma muuttuu joka hetki lisää vajotes Otit toisen tien mut tääl on kaikki valinnat Ku pikakelattava yhen sielun tarina Parina toinen, tai oot jätettynä jossain Peilin heijastumii syy-seuraus-jatkumossa Randomilla näkyy kuvist vaa yks kerrallaan Hyvät, huonot puolet, kaikki irrallaan Sä pysyt pinnalla ja katot etäältä ku toinen sinä Suree, iloitsee ja elää omil’ kokemusten retkillään Unohda ittes, jätä mieles sinne Mis ei oo egoo, pelkkää peltoo, lähtee pelot lentoon Älä enää mieti miten se ois menny Joka tapaukses oisit onnellinen nyt ES:ä ja PS4:sta, virikkeet pitää suomalaiset elossa On kaikki hyvin kuha Mertaranta selostaa “Eskapismin perusteet” Kirkosta erotaan, kirotaan veroja, ei arki helpota vaik somessa seotaan Itsesäälis vellotaan, katotaan mihin se johtaa: eskapismiin 2. Sua neulan silmästä nebulan sisään viedään Kaikki on suhteellist: et tiedä mitään vielkään Kiiltävä pokaali, tuol siintävä maali Pistä tää kaaliis: et niitäkään sä tarvii Ilman odotuksii ei voi koskaan pettyä Ja asiat tapahtuu, vaikket olis mitään tehnykään Ei sun tarvii paeta, palella, seisoo sateessa Oot ollu liian pitkään kateissa Unessa oppii tahtomattaan tuntee itteensä Itestään sitä alkaa purkamaan silmiltään sidettä Kerta kerralt yhä pidempään sä uneksit Sukelsit unelmiin ja aloit uskomaan ne todeksi Harvinaist hiljasuus, tuuli kirjapuus Laulaa hiljaa illansuus, ajatus kirkastuu: Anna kaikki sanat, joita pidät salassa, päästä ne vapaaks Älä muistele pahal, vaan palaa takas ES:ä ja PS4:sta, virikkeet pitää suomalaiset elossa On kaikki hyvin kuha Mertaranta selostaa “Eskapismin perusteet” Kirkosta erotaan, kirotaan veroja, ei arki helpota vaik somessa seotaan Itsesäälis vellotaan, katotaan mihin se johtaa: eskapismiin Paljo tulee elämälles hintaa? Kato ympärilles, älä puhelinta! Tilaisuus voi tulla vastaan puun takaa Kelaa jos riittäis et yhen kanssa kaiken jakaa Milloinkaan ei unohtaa voi unelmaa Kun pullosta löytää tunteet sua kohtaan uudestaan Hyvä fiilis, kyhää spliffi! Hyvä fiilis, sydää spliffi! Hyvä fiilis, kyhää spliffi! 3. Laskeutuu eskapistinen esirippu Kommuunin keskellä porisee vesipiippu Sul on pää täynnä tattei, kaiken maailman nappei Oot lopus, etkä meinaa saada happee Duuni, viina ja TV Siinä kolme asiaa, joilla moni pakenee Mut jos haluut enemmän sisältöä elämääs Ei sun tarvii tehdä mitään muuta ku herätä ES:ä ja PS4:sta, virikkeet pitää suomalaiset elossa On kaikki hyvin kuha Mertaranta selostaa “Eskapismin perusteet” Kirkosta erotaan, kirotaan veroja, ei arki helpota vaik somessa seotaan Itsesäälis vellotaan, katotaan mihin se johtaa: Laskeutuu eskapistinen esirippu Kommuunin keskellä porisee vesipiippu Sul on pää täynnä tattei, kaiken maailman nappei Oot lopus etkä meinaa saada happee Duuni, viina ja TV Siinä kolme asiaa, joilla moni pakenee Mut jos haluut enemmän sisältöä elämääs Ei sun tarvii tehdä mitään muuta ku herätä Herää!