1.
Jälkiviisaus ei oo viisautta, voisitko pliis auttaa? Mun pitäis’ sanoo vielä jotain musiikin kautta
En tahdo päätyy tekeen sieluttomii ralleja: “Tohon nimi alle”, ja “Leikataas sun palleja”
Radioaalloil’ ei kilise kulkuset, korvamadot johtaa väistämättä hulluuteen
Miksei hyvät biisit soi ikinä mun kuullen? “Tarjolla tänään Maki Kolehmaisen uutuudet!”
Perusartistil’ on lyhyt elinkaari, usein toisen levyn kohdalla jo kutsuu ALE-laari
Istuu baarissa ja valittaa, ku joskus oli jotakin; koko Suomen idoli, mut suosio romahti
Yhden hitin ihmeest’ ei tehdä juhlapainosta, karaoke-kuulutus sen nimee enää mainostaa
Pääsi pois julkisuuden vainosta, mut silti unohdetun ääni täyttyy katkeruudesta ja kaihosta

Ei oo välii, mitä sä teet
Jos sul’ on palo sisänen
Pakko sitä mennä tekee
Se on ihan sama mitä sä teet
Kunhan ilmaset ittees’

2.
Oon tehny kakskyt vuotta musaa, ja nyt sanon sen suoraan:
Teen tätä itelleni, enkä ala huoraamaan
Joku sano et mun kyvyt menee hukkaan, pitäis Vantaan kiertueelle kasa räkälöitä buukata
Kaikki pystyy huutamaan, soitella suutansa, mut tääl’ voi tehdä muutakin ku ajatella uraansa
Myyköön bändit kuraansa laulajan kuvalla, ne juoksee paskalki vaan levy-yhtiön luvalla
Ja diilin takii alkaa itestään ne liikaa luulemaan, ku tuhat ihmist’ niistä tulee ehkä kuulemaan
Studiopäiväkirjablogis’ elää omaa unelmaa, ei levyt myy enää niinku Anssi Kelan “Nummela”
Karri pääsee Suosikkiin testaamaan mikropitsoja, Olavi myy itteensä esiintymällä
hirmuliskona
Mikäköhän tosta muusikosta tulee isona - pääseekö se Postiin vai vessoja siivoomaan?
Oi menestys, mikä menetys...

Hei, yo! Missä sä oot hyvä?
Pitääks’ sitä vielä erikseen kysyä?
Kilpailuun tai arvosteluun ei oo syytä
Riiittää se tunne kun sä ilmaset ittees'

3.
Sano mitä sanot, mut musiikist’ on kyl kadonnu
Se tekemisen palo siin’ vaihees’ ku kaikki sanottu on
Jengi laitostuu kai joskus vahingos ku kasvaa painostus - ja siihen tulis’ vai tottuu?
Single-listoille keinoja kaihtamatta, sun pitäis uudistuu sointuja vaihtamatta
On reikä pohjalki: Teosto vie rojaltit, artisti maksaa, muttei saa rahaa Spotifyst’
Mulle tää on terapiaa, keramiikkapajan tapaan, säveltelen skebal’ himas’ sitoumuksist’ vapaan’
Luovuutensa pystyy tappamaan kahella tavalla; päämäärättömyydellä tai sit pakottamalla, joo
Teen tätä etänä, aikatauluu en päätä, tsiigaan mitä syntyy, ja demotan sen keväällä
Vain elämää, makaan selällää, ja katon ku mun vieres kehrää onnellinen emäntä

Ei oo välii, mitä sä teet
Jos sul’ on palo sisänen
Pakko sitä mennä tekee
Se on ihan sama mitä sä teet
Kunhan ilmaset ittees’

Hei, yo! Missä sä oot hyvä?
Pitääks’ sitä vielä erikseen kysyä?
Kilpailuun tai arvosteluun ei oo syytä
Riiittää se tunne ku saat jotain omaa tehtyä
Oi menestys, mikä menetys...